Omaa aikaa

Torstaista asti ollaan oltu taas Jaakon vanhempien luona. Lähdin tänään yksin junalla kotiinpäin, ja perhe tulee huomenna perästä. Neljä tuntia siivousta takana eikä loppua näy vieläkään. Lupasin kuitenkin miehelle, ja itselleni, että saan koko kodin viimeisen päälle kuntoon ennen kuin he astuvat huomenna ovesta sisään. Kaksi jätesäkillistä vaatteita roskiin, ja yksi säkillinen varastoon odottamaan kevättä. Ja sitten vielä se valtava kasa pieneksi jääneitä taaperon vaatteita. Kolme koneellista pyykkiä taas pesty, ja nyt kuulostaa kone sen verran hiljaiselta että täytyy käydä vielä kerran täyttämässä. Kyllä voi kolmella ihmisellä olla paljon vaatetta...

Niin harvinaista että saan olla ihan yksin kotona, joten täytyi tässä vähän rentoutuakin. Vlogmas videoita youtubesta, vadelmamoussea, kynttilöitä ja kasvonaamio. Ja tuo aukeavan hyasintin tuoksu, en mä muuta tarvitsisi päästäkseni joulufiiliksiin.

Kuvien lisääminen ja niiden koon muokkailu on näköjään aivan kohtuuttoman vaikeaa taas. Siispä 

tyydymme aivan liian suuriin, ja huonosti aseteltuihin kuviin. 

Täällä taas

Meidän elämässä on tapahtunut kaikenlaista. Hyvää ja pahaa. Kuitenkin sellaisia asioita joita en ole halunnut tänne julkisesti jakaa, ja elämä on pyörinyt juurikin niiden asioiden ympärillä, joten kirjoittamisen aiheita ja aikaa on ollut hyvin hankala löytää.

Sama kaava alkaa toistua. Motivaation puute> pitkä tauko> pahoittelut pitkästä postausvälistä> perus kuulumisten kertomista> pitkä tauko> pahoittelut pitkästä postausvälistä.

Tuntuu myös siltä että välillä meidän elämä on vaan niin tasapaksua, eikä ketään kiinnosta lukea miten monta vaippaa tänään on vaihdettu, kumpaa puuroa tänään syötiin aamupalaksi, ja kuinka paljon piti taas opetella miten johtoja/kasveja/meikkejä ei saa syödä. Kuitenkin blogiin näpyttely on niin ihanaa omaa aikaa taapero-arjen keskellä, että aion jatkaa sitä jokatapauksessa. Ihan vaikka ainoa kiinnostunut olisikin äitini. Moi äiti.


Jostain täytyisi nyt aloittaa...
Lähdetään vaikka siitä että Jaakko on muuttanut meidän luokse. Erossa oltiin sen 8kk, ja pian Violan 1v syntymäpäivän jälkeen löysin itseni taas sieltä tutusta ja turvallisesta kainalosta. Jonkin aikaa siinä oltiin ja ihmeteltiin, ja syyskuussa päätettiin että nyt on aika irtisanoa isukin poikamiesboxi. Täällä meillähän tuo jo muutenkin asui, täytyi vaan virallistaa se ihan paperille.
Parisuhdeasioista en aio tänne ainakaan nyt tämän enempää kirjoitella konsultoimatta tuolta toiselta puoliskolta. Siispä jatketaan eteenpäin.

Viola on puolitoistavuotias. Aivan käsittämätöntä. Hän tepastelee loppumattomalla energialla hurjaa vauhtia, höpöttää ja tarinoi todella tärkeitä asioita jatkuvasti, laulaa kuin enkeli, tanssii taitavasti, antaa suukkoja, haleja ja silityksiä päivittäin maailman suurimman hymyn kera, ja ennen kaikkea saa kerta toisensa jälkeen sydämen pakahtumaan onnesta. Niin pieni ihminen niin suurella persoonalla.
Neuvolassa ei olla puoleen vuoteen käyty, joten pituudesta en osaa sanoa, mutta 86cm vaatteet pääasiassa käytössä. Paino pysynyt samoissa lukemissa jo jonkun aikaa tuon kävelyn aloittamisen myötä.  Vaaka (jolla hän käy itse punnitsemassa päivittäin) näyttää about 11kg. Hampaita löytyy edestä 7 ja poskista ainakin 2.  

Askin puolella jo mainitsinkin pyrkiväni päivittelemään blogia nyt joulukuussa mahdollisimman usein. Viimeisestä postauksesta taitaa olla jo puoli vuotta, ja toivoisin saavani tästä pienen potkun persuuksille. Sellaisen potkun joka saisi mut kirjoittamaan enemmän. Tähän ensimmäiseen en ikävä kyllä saa kuvia. Puhelin meni rikki ja nyt on käytössä iPad, jolla en ole vielä ehtinyt pahemmin mitään räpsimään. Tulevat tekstit toivottavasti näyttävät sitten vähän kivemmilta tuoreiden kuvien koristamana.

Meillä asuu taapero

Kirjoittamisesta on taas niin kauan aikaa etten taida edes osata enää. Päässä on ollut ajatusten ylikuormitus, ja samalla tuntuu että vintti lyö tyhjää. On siis tuntunut paremmalta ajatukselta jättää bloggaaminen taas hetkeksi jäähylle.

Mutta mitäs meille...Prinsessa on nyt taapero. Vauvavuosi suoritettiin kunnialla ja tyttö kasvaa ja oppii entistä nopeammin. Kävelyllä ei vielä näytä olevan kiire, mutta sanallisesti on jo nyt lahjakas.

Möi(moi)

Äiti

Iti(isi)

Pallo

Koira

Hiljaa

Ei

Tätä

Mitä

Emmee/mäemmee(en mene)

Älä

Nänä(nälkä)

Nam nam

Elekieli on myös hyvin voimakasta. Puhuu äänensä lisäksi käsillä kun selittää tärkeitä asioitaan, osoittaa sormella selvästi halutessaan jotakin ja ilmeilee ihan koko ajan. Niin ja pudistaa päätään väillä ''ei''-sanan sijasta/lisäksi. Liikkuminen on erittäin ketterää ja reipasta, ja tuetta seisominen onnistuu hienosti jos vain jaksaisi pysyä sekuntia kauemmin paikoillaan. Hän osaa kiivetä sohville ja sängyille (sekä syöttötuoliin jos vain äiti antaisi näyttää taitonsa), ja laskeutuu joka paikasta varmoin askelin jalat edellä. Täytynee siis alkaa pikkuhiljaa harkitsemaan ''oikeaan'' sänkyyn siirtymistä.

Yöt nukutaan pääsääntöisesti heräilemättä. Tämä vaihtelee toki vähän riippuen siitä missä yö vietetään, ja ketä on läsnä. Tietysti päivän ruokailuilla ja päikkäreillä on myös osuutta asiaan. Kahdeksalta nukkumaan ja yleensä 7-9 aikoihin ylös. Joskus vaatii vaipanvaihdon ja tilkan vettä kuuden aikoihin, mutta haluaa mennä takaisin nukkumaan.

Pientä uhmailua ja selvää oman tahdon näyttämistä huomaa päivittäin. Jos ei saa tehdä juuri sitä mitä haluaa, juuri silloin kun haluaa, vetäisee pieni kunnon kiukunpuuskan. Kunhan hän ei saa huomiota ritinällä ja rätinällä, se loppuu kuin seinään. Mutta on tuossa paketissa aivan älytön temperamentti ja vahva persoona. Vasta 1v eikä nytkään anna kenenkään niin sanotusti talloa päältään.

Hyvin on siis mennyt, ja selvästi helpompaa kuin vaikkapa pari kuukautta taaksepäin. Nyt neitokainen osaa touhuta ja leikkiä yksin, eikä roiku äiskän punteissa huutamassa koko aikaa. Jotenkin tosi jännittävä aika menossa kun oppiminen on niin hurjan nopeaa. Välillä tarvitsee vain sanoa jokin sana pari kertaa, ja Viola yrittää toistaa sen. Myös kävelemään lähteminen voi tapahtua oikeastaan minä hetkenä hyvänsä.
Leikkimisessä muutenkin alkaa olla jo selvästi jotain järkeä. Hän leikkii kukkuuta verhon kanssa, yhdistelee palikoita, kääntee kirjoista sivuja, yrittää pukea vaatteita jne...Niin viisas pienoinen!

Unikoulu

''Nyt on tosi huono omatunto, kun jätin vauvan yksin huutamaan. Mielestäni vauvan ei tarvitse kokea sellaista turvattomuuden tunnetta ikinä.''

''Väitän että unikoulu pelasti perheemme''

''Minusta unikoulu on huomattavasti pienempi paha kuin jatkuvasti valvova ja huonosti nukkuva vauva ja äiti.''

''En haluaisi satuttaa lastani henkisesti, mikäli unikoulusta aiheutuisi pahakin hylkäämisen kokemus ja trauma, joka olisi hänellä kannettavanaan aina aikuisenakin''

Kyseinen aihe selvästi jakaa paljon mielipiteitä. Vaikka useat asiantintijat vakuuttavat ettei unikoulusta ole mitään haittaa lapselle, monet vastustavat ja tuomitsevat melko rankallakin kädellä. Ajattelin siis nyt vähän kirjoitella meidän kokemuksesta.

''Monet väsyneet äidit turvautuvat unikouluun kun eivät muutakaan keksi''

Kuulostaa järkyttävältä miten äitien väsymystä aliarvioidaan ja vähätellään. Itsellä on tässä vuoden aikana ollut muutama jakso jolloin väsymys on vienyt vallan kaikesta, ja tuntui etten yksinkertaisesti pysty enkä kykene. Miten voi olla kellekään hyvä jos vauva sekä äiti ovat jatkuvasti väsyneitä, eikä kumpikaan saa koskaan hyviä yöunia?

Meillä unikoulu alotettiin melko aikaisin (noin puolen vuoden iässä) pikkuhiljaa. Vaipanvaihto, pullollinen ruokaa sängyssä, tutti suuhun ja lähden pois. Olin todella yllättynyt miten helposti se kävi Violalle, tyttö oppi oikeastaan heti nukahtamaan itse. Nykyisin hyssyttely, sylissä pitäminen yms ei saa neitoa unten maille. Neuvolassa viimeksi kysyttiin miten nukutan. Varovasti vastasin että hän nukuttaa itse itsensä. Sielläkin keinoa kehuttiin, koska kuulemma sitten auttaa myös tulevaisuudessa. Kaikille se ei tietenkään sovi, mutta olen todella iloinen että juuri tämä on Violalle paras tapa. Pakkohan se on myöntää että on helpottanut omaakin elämää melkoisen paljon. Välillä tyttö herää yöllä hetkeksi, mutta nukahtaa heti itse takaisin koska ei tarvitse/halua/vaadi äitiä nukuttamaan.

Jonkun aikaa meillä nukuttiin 12h yöunia putkeen, kunnes taas rutiinit meni sekaisin Violan jatkuvan edestakaisin reissaamisen vuoksi. Eihän sille mitään voi, mutta ei selvästi tee tytölle hyvää.
Päiväunille nukahtaminen käy huomattavasti helpommin kun yöunille. Päikkäreitä meillä nukutaan tällä hetkellä kahdet, ja molemmille hän nukahtaa joko heti kun pää painautuu tyynyyn, tai parin minuutin kitinän jälkeen. Olettaen että äippä on osannut viedä juuri oikeaan aikaan nukkumaan. Yöunille hän nukuttautuu keskimäärin 5-20min. Käyn toki välillä katsomassa ja laitan Violan takaisin makaamaan, ja laitan tutin takaisin suuhun.

Tätä menetelmää en noudata jos tyttö on kipeä, kuten juuri nyt. Pientä flunssanpoikasta, ja ylähampaat puskee kipeästi läpi. Vastaan itkuun heti, koska tiedän että hän oikeasti nyt tarvitsee äitiä eikä vaan kitise turhasta.

Sanomattakin siis selvää, kannatan unikoulua täysin. Kunhan lapsen tarpeista huolehditaan, eikä anneta huutaa esimerkiksi nälkäisenä tai täyden vaipan kanssa. Niin kauan kun lapsi itkee vain ja ainoastaan siitä syystä ettei halua nukkua ja väsyttää, kaikki on hyvin. Lapsi on tyytyväisempi. Äiti on tyytyväisempi.

Synttäreitä, hampaita ja sanoja

Tasan kolme viikkoa niin meillä juhlitaan yksivuotiasta. Ei olisi voinut vuosi nopeammin liitää ohi.

Juuri eilen katselin ristiäislahjaksi saatua vauva-albumia, ja tottakai tirautin muutaman kyyneleen. Oikeasti aika monta. Oudon ristiriitaiset tunteet kun on niin ihana nähdä miten toinen kasvaa ja kehittyy terveenä ja onnellisena, mutta todella haikeaa kun tietää ettei ikinä saa sitä pikkuista takaisin.

En ole edes ajatellut että suunnittelisin synttäreitä sen kummoisemmin. Johtunee siitä etten koskaan käy lasten synttäreillä, ja meitä aikuisia juhlistetaan lähinnä kahvittelulla. Nyt alkoi kuitenkin iskeä paniikki. Esikoiseni ensimmäinen syntymäpäivä. Täytyyhän mun nyt vähän muutenkin valmistautua kun iskeä kakku pöytään ja kaataa kahvit kuppeihin. Syntymäpäiviä vietetään mun vanhempien luona, enkä oikein tiedä millaisia koristeluja sinne onnistuisin laittamaan. Vaaleanpunaista jotakin tottakai... Täytyy kaivella netistä inspiraatiota ja ruveta pikkuhiljaa hommiin.

Tänään otetaan, tai yritetään ottaa Violasta kuvia kutsukortteihin. Neidin isä saa auttaa, mutta hän ei siitä mitään vielä tiedä. 

Synttäriasukin täytyisi kehitellä. Yksi sopiva mekko meillä olisi jo, mutta ajattelin käyttää sitä noihin korttien kuviin. Jokin panta tai hiuskoriste olisi suloinen, mutta Viola repii nykyään piponkin päästä ja heittää menemään. 

Juhlat pidetään 9.5 lauantaina, kun Viola täyttää sitten seuraavana keskiviikkona. Ennen vieraiden saapumista päästään käymään 1v kuvauksessa.

Ehkä tästä selvitään.

''Kokonaisia'' hampaita on suussa pilkottanu kaksi jo pidemmän aikaa. Nyt on tulossa kaksi lisää. Ylähampaat paistavat jo läpi, ja useaan otteeseen päivien mittaan huomaa miten kovin ne häiritsevät. Syöminen ja nukkumaanmeno tuottaa nyt pahimmat ongelmat. Olen nyt muutaman kerran kiivennyt pinnasänkyyn lohduttelemaan pikkuista, kun en voi omaan sänkyyn enää ottaa, enkä halua nostaa sängystään pois jottei heräilisi liikaa. Puhkeaisi nyt vaan äkkiä niin päästäisiin taas tästä inhottavasta vaiheesta edes hetkeksi.

Pusut, halit ja silitykset saan tytöltä nykyisin hentoisen ''äiti''-sanan kera. Tuttia hän tarjoaa kovasti (eli tunkee väkisin mun suuhuni), ja sanoo ''ota''. Jos ruoka on hyvää, kuuluu kovaan ääneen ''nam nam''. Joskus kun Viola haluaa jotakin, hän osoittaa etusormellaan asiaa ja sanoo ''tätä''. Aina kun hän tietää tekevänsä jotakin luvatonta, hän sanoo ensin ''ei'' ja sitten tekee tuhmuuksia. Fiksu tyttö. Kertoo ensin että tämä on sitten väärin, huomaathan äiti.

-Crista&Viola

Vastauksia!

Ekat fiilikset kun sait tietää olevasi raskaana?
-Pelotti, nauratti ja itketti. Taisin käydä jokaisen tunteen läpi viidessä minuutissa. Olin täysin varma etten ole raskaana kun kotona olin tehnyt jo pari negatiivista testiä.

Miten kerroit kavereille ja miten ne suhtautu?
-Muistan vaan että Katrille kerroin kasvotusten, joillekin taisin laittaa viestiä ja loput sai tietää ultrakuvasta facessa. Kaikki suhtautui hyvin, en sitten tiedä mitä reagointi mun selkäni takana oli.

Onko joku sun kavereista hävinnyt kuvioista lapsen tulon jälkeen?
-Suurin osa. En mä vaan voi enää pyöriä ihan joka paikassa ihan kaikkien kanssa, enkä paljoa ehdi alottamaan mitään keskusteluja kenenkään kanssa. Myös Tampereelle muutto karsi kaveripiiriä aika paljon.

Miten päädyit(te) viola nimeen?
-Mulla ei itselläni ollut yhtään vaihtoehtoja tytölle, ja kun saatiin tietää että neitokainen on tulossa, menin vähän paniikkiin että mistä me nimi sille repästään. Jaakko jossain vaiheessa tokaisi ''Viola''. Kuulosti hyvältä, eikä vaihtamista harkittu missään vaiheessa.

Ketkä sun lähimpään ystäväpiiriin kuuluu ja mitä yleensä teet kavereiden kanssa=)?

-Vain yhtä ystävistä näen säännöllisen usein, ja yleensä käydään baareissa tai hörpitään viiniä ja saunotaan.

Unelma hiukset?
-Pitkät ja tuuheat ilman pidennyksiä. Väri varmaankin tämä nykyinen, kirkkaamman violletti tai musta.

Tahtoisitko lisää lapsia?
-Kyllä, mutta jos liian monta vuotta kuluu eteenpäin ilman toista lasta niin todennäköisesti jätän tekemättä. Tosin pelkkä ajatus uudesta raskaudesta pelottaa hurjasti koska tuo Violan odotus oli todella raskas monella tapaa. Ja tietty synnytyksestä jäi omat traumansa, mutta mulla on niin kova luotto siihen että toinen ulostautuisi vähän helpommin.

Oletko ihastunut?
-En

Mitä toivot tulevaisuudelta?
-Ammattia jossa viihdyn, hyvää taloudellista tilannetta, terveyttä ja onnellisuutta koko perheelle. Ehkä mieskin mahtuu kuvioihin.

Mitä yleensä teet itselles kun laittaudut?

-Suihku (shampoo, suihkugeeli, hoitoaine, hiusnaamio, kasvojen kuorinta ja puhdistusmaito, ja sheivaus), hiuksiin öljy ja bb-voide, hiusten kuivaus, ihon rasvaus, meikki (kosteusvoide, seerumi, pohjustusvoide, meikkivoide, peitevoide, valokynä, illuminizer, puuteri, aurinkopuuteri, varjostus, korostus, poskipuna, luomivärit, rajaukset, ripsien taivutus, ripsari, tekoripset, huulten rajaus ja ehkä huulipuna, kulmakynä ja kulmapuuteri+vaha), pidennykset, hiusten kiharrus, vaatteet, korut, hajuvesi. Tulipas luonnollinen olo tästä nyt.

Miten hemmottelet itseäsi?

-Pitkä kuuma suihku ja sauna, kasvohoito, uudet kynnet, hyvä ruoka, herkkuja, lasi viiniä ja netflix. 

3 asiaa mitä ilman et pysty elämään?
-Perhe, ruoka ja happi.

Minkä värinen hammasharja sulla on?
-Pinkki 

Millaset välit sulla on violan isään?
-Vaihtelee ääripäästä toiseen niin paljon että melkein naurattaa. Tällä sekunnilla erittäin hyvät.

Mitä tatuointeja/lävistyksiä löytyy?

-Vasurissa kolme ja mahassa yksi tatuointi. Navassa kaksi korua, nenäkoru, kielikoru, viisi korvista ja yksi pieni venytys.

Minkä ikäisenä tulit raskaaksi ja mietitkö aborttia?
-Aloin odottamaan Violaa 16v, mutta ehdin täyttää 17 muutama päivä ennen kun sain tietää. Tottakai se mielessä kävi kun kaikki aborttia koitti tuputtaa, mutta tiesin koko ajan että etten sitä tee.

Oletko käynyt ulkomailla?
-Kanarian saarilla, Portugalissa, Turkissa, Ruotsissa, Tanskassa ja Espanjassa. Ensi vuonna haluan Saksaan.

Unelma ammatti??
-En tiedä... Kauneusalasta oon aina haaveillut, mutta eläinten kanssa olisi ihana työskennellä ja kätilö olisi kiva ammatti. Onneksi on vielä aikaa miettiä.

Millainen koti teillä on?
-Ihana uusi kolmio. Täällä on asunnosta kyllä kuviakin.

http://making3outof2.blogspot.fi/2014/12/uusi-koti.html

Miten kerroit vanhemmille raskaudesta?
-Soitin äidille bussissa kun olin matkalla kotiin ensimmäisestä ultrasta. Äiti kertoi iskälle.

Mikä on parasta äitiydessä
-Voisin tehdä tähän loputtoman listan, mutta kaikista ihanimmat päivittäiset asiat on Violan hymy, nauru ja halit. Niistä tulee niin tajuttoman onnelliseksi!

Koitin nyt parhaani mukaan kaikkii fiksuihin vastata, mutta jos askissa reilu tuhannen kysymyksen joukkoon eksyi jonkun kysymys niin olen pahoillani.

Äitipäivittelyä 222kk

Nyt on jonkinlainen verbaalinen tukos, mutta koitan kirjoittaa ongelman yli. 

Multa ruvettiin hetki sitten kyselemään että miten toi tupakoinnin lopettaminen sujuu. Siinä vasta tajusin että voi hitto, enhän mä polta enää! Tainnut vierähtää jo kuukausi. Kerrankin saan olla itsestä ylpeä. 

Olen aika varma että ihon tämänhetkinen kunto liittyy juurikin tuohon hitaan itsemurhan keskeyttämiseen. Kasvot näyttää ilman meikkiä ihan älyttömän hyvältä, harmi vaan että luonnollinen ihonväri on todella vaalea ja punertavaan taittuva. Äkkiä rusketusta pintaan kun kesä tulee. Tai sitten sorrun purkkirusketukseen. Taidan sortua purkkirusketukseen. Jep.

Ja hiukset. Aah, nämä hiukset. Punainen rasitti tukkaa ihan älyttömästi ja tiesin kokemuksesta että tummaksi värjääminen itsessään pelastaa jo paljon. Sitä se todellakin teki, varsinkin kookosöljyn avulla. Olen myös syönyt hiuksille, iholle ja kynsille tarkoitettuja biotiini tabletteja, kenties nekin on tehneet tehtävänsä. Mun hiukset on pitkästä aikaa kiiltävät ja sileät, vielä kun saisi rutkasti pituutta lisää!

Vaatteitakin ostin pitkästä aikaa itselleni pari kappaletta. Mulla ei oikein ole mitään kesävaatteita, kun viimekesänä ei tullut ostettua oikeastaan mitään uutta kivaa kun yritin vaan selvitä toipumisesta. Taaskaan en silti raaskinut törsätä, vaan tyydyin hattuun, bleiseriin ja kaksiin alennuksessa olleisiin shortseihin. Forever21 pitää nyt kevätalennusta ja sieltä voisin jotain napata.

Miten voi olla näin tajuttoman vaikeaa keskittyä edes yhdessä kirjoituksessa vaan itseen. Tuntuu että itsestä ei vaan ole mitään sanottavaa enää, ja kaikki mikä liittyy muhun, liittyy myös lapseen. Täytyy koittaa jotenkin löytää se crista täältä äidin kuoren sisältä aina sillon tällön ettei se kokonaan katoa. Tää on tätä. 

Nyt vien prinsessani iltapuuhiin ja nukkumaan. Huomenna odotellaan innolla mummia saapuvaksi viikonlopunviettoon!

-Crista

KYSYMYKSIÄ

En ole ikinä tällasta tehnyt joten ajattelin että olisi korkea aika. Tykkään aina lukea muiden vastauksia joten haluan koittaa itsekin. Laittakaa siis kysymyksiä tulemaan kommentteihin. Tai vaikka http://ask.fm/cristaakkanen , mutta mainitkaa että se kysymys kuuluu tänne.

Sitten kun on tarpeeksi asiallisia kysymyksiä niin vastailen ja julkaisen.

Miksen nyt sitten samalla vähän päivittelisi kuulumisia. Viime viikolla ulkoiltiin joka päivä. Hiekkalaatikolla ja keinussa on parasta. Kumpa vaan ei olisi rukkaset koko ajan tiellä kun yrittää napsia leluja omakseen.

Viola oli viikonlopun taas poissa ja äiskä sai vähän rentoutua perjantaina, ja erittäin epäsivistyneesti maistella viiniä lauantaina. Mulla on viimeaikoina tullut enemmän ja enemmän sellainen tunne etten halua antaa tyttöä viikonlopuksi pois. En enää halua omaa aikaa, vaikka tiedän sitä tarvitsevani. Mieluummin kävisin vaan välillä yksin kaupoilla tai lenkillä kun luopuisin hymyn aiheestani koko viikonlopuksi. Ärsyttää myös kun meillä oli niin hyvät rutiinit ja neiti nukkui älyttömän hienosti, mutta ne menee aina sekaisin joka toinen viikonloppu. Pakko luovuttaa asian suhteen.

Eilen oli kamala ilma mutta oli pakko käydä postissa ja kaupassa. Piti kaivaa siis vanhat rattaat esille kun noissa uusissa ei ole tuon kuvun lisäksi mitään suojaa. Huomasimpahan taas miten ihanat nuo uudet on, oli meinaan raskas reissu työntää vanhoja. Täytynee tästä piakkoin suunnata taas kävelylle ja keinumaan kun ei keli hassummalta näytä.

Ai että ja sain hiukset valmiiksi. Ehkä hetken päästä laitan kokonaan kunnon mustaksi tämän tumman violetin sijasta, mutta toistaiseksi olen erittäin tyytyväinen. Niin paljon helpommat kun punaiset!

-Crista

Kevättä rinnassa

Ah ihanaa, vihdoin kauan kadoksissa ollut ystäväni, motivaatio. Voisin vaan kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa...Ehkä se on tuo aurinko mikä vaan antaa niin paljon lisää energiaa ja intoa tehdä kaikenlaista.
Eilen lähdettiin aamupäivästä kävelemään kauppaan koska äiskän oli ihan pakko saada suklaata, ja jostakin sain päähäni ajatuksen että nyt mä värjään hiukset. Yritin ensin suoravärillä koska ne ei rasita hiusta niin paljoa, mutta ei onnistunut joten pakko käydä vaikka huomenna hakemassa kunnon väri. Parempi toivoa ettei punainen ala himottamaan heti pian koska niistä on turha sitten haaveilla pitkään aikaan. The black is back. Paitsi että väri tarttui kunnolla vain latvoihin, ja juuret on vielä punaiset. Nyt pitäisi vielä värjätä ripset ja kulmat.

Kauppareissun jälkeen jäätiin hetkeksi pihalle keinumaan. Miten onnellinen voikaan pieni ihminen olla. Kaupassakin ja koko matkan ajan rattaista kuului voimakkaita riemunkiljahduksia ja jatkuvaa mutinaa ja höpötystä. Viola ilahdutti siis ison kasan ihmisiä eilen, kun kaikille vastaantulijoille levisi iso hymy kasvoille ja muutamalle ihan kunnon nauru. Ei taida äidin ylpeydelle tulla rajaa vastaan.

Blogin lisäksi motivaatiota löytyy siivoamiseen ja kaikenlaiseen järjestelyyn, sisustamiseen ja shoppailuun. Kämppä näyttää pikkuhiljaa ihanalta ja ostoskorit alkaa täyttyä H&M, Lindexin ja Mini Rodinin sivuilla. Lottovoitto kelpaisi tähän väliin.

Neitokainen on saanut nyt nukkua päiväunensa vallan parvekkeella. Pukemisen kanssa oli vähän ongelmia kun mietin että no se on vähän niinkun ulkona, mutta sitten taas sisällä...Parveke on umpinainen ja lattiasta kattoon lasia. Mitä mä puen sille?? Ensimmäinen yritys epäonnistui. Laitoin sisävaatteiden päälle kevyen kangaspuvun ja ohuen kypärämyssyn. Raukka heräsi aivan hiestä märkänä. Toisella kerralla pelkkä pyjama ja ohut kypärämyssy, ja tietenkin peitto. Tyttö pakeni vaunukopasta, enkä ymmärrä miten kun tuo päällinen oli pysynyt paikoillaan. Vilkaisin parvekkeelle ja siellä viipelsi pieni kypärämyssysankari tiukassa pinkissä kokovartalopyjamassa. Siitä viis, vaatetta oli sopivasti!

Pakko nyt vielä mainita näistä blogin kommenteista. En siis pysty jostain syystä edelleenkään vastaamaan. Mikä kumma voi olla ongelmana, ja miksei sitä korjata. Vai voinko olla ainoa kenellä ei toimi?
Kuitenkin, on ihana kuulla että teitä kiinnostaa lueskella meidän päivityksiä! Välillä koko blogi tuntuu aika turhalta ja mietin että ketä kummaa voisi edes kiinnostaa, vaikka luenhan mäkin innolla muiden äitien blogeja. Tollainen määrä näyttöjä päivässä on mulle todella paljon. Siispä kiitokset teille.
-Crista

.

Vauvapäivittelyä 10 kuukautta

Kamala into ollut kirjoittaa tänne, mutta aiheet uupuu. Nyt onneksi on vähän päivittämistä prinsessan suhteen. Viime kuun lopulla oli 10kk neuvola, ja 10 kuukautta tuli täyteen viime perjantaina. 

(Suluissa 6kk)

Paino: 9,710kg (8,435kg)

Pituus: 74,8cm (69,2cm)

Py: 46,8cm (45,5cm)

Kasvaa ja kehittyy hyvin. Reipas tyttö.

Seuraava neuvolareissu onkin vasta kaksi päivää ennen 1v synttäreitä. Ei tuo pieni käärö voi millään olla noin iso. 

Välillä ahdistaa kun aika menee niin hurjaa vauhtia eteenpäin eikä saa yhtään hidastettua vaikka kuinka tahtoisi. Ihan kohta pullero kävelee, ja hetken kuluttua puhuu. Apua.

Viola osaa seistä hienosti ilman tukea, mutta ei kamalan usein sitä harrasta koska koko ajan on pakko heilua ja päästä kovaa vauhtia johonkin suuntaan. Kävely onnistuu edelleen tuen kanssa. Uusin opittu asia on kiipeäminen. Viime viikolla neiti nousi äitiyspakkauksen päälle ja oli suunnattoman onnellinen. Kuin maailmanvaltias. Eilen oppi sohvalle kiipeämisen, ja se hankaloittaa elämää hieman koska pieni ei osaa laskeutua vielä alas, joten mun täytyy jostakin keksiä lisää silmiä itselleni että pystyn vahtimaan.

Tuntuu vahvasti siltä että tyttö oppii aikaisin puhumaan. Niin paljon äänteitä ja tavuja löytyy, ja käyttää ääntänsä ihan koko ajan. Hiljaakin ollessa täytyy jotakin kuiskailla. Kielellä on kiva päristellä sylkeä joka paikkaan, ja naamaa väännellään jatkuvasti. Ihanan onnellinen pieni höpötin. Itsellä ei ole koskaan aikaa mököttää kun tuo yksi saa aina nauramaan.

Eroahdistus on vähän helpottanut. Vieläkin on niitä päiviä ja hetkiä kun en voi selkääni kääntää ilman itkukohtausta, mutta Viola touhuaa jo paljon enemmän itsekseen eikä roiku jatkuvasti äidin helmoissa. Helpottaa mun elämääni älyttömästi kun voin välillä liikkua huoneesta toiseen ilman jatkuvaa huutoa. Nykyään Viola antaa mulle paljon haleja ja pusuja. Tai no, koittaa syödä mun naaman, mutta sanon mieluummin pusuksi. Aina kun haen sen nukkumasta niin saan ison halin, ja välillä kun menen sen kanssa lattialle touhuamaan niin nousee mua vasten seisomaan ja halaa hennon huokaisun kera. Tulee ihan ikävä sitä kun kirjoittelee tätä. Onhan hän niinkin kaukana kun viereisessä huoneessa nukkumassa. Tainnut eroahdistus hypätä neitokaisesta äitiin.

Viikonloppu vietettiin mun vanhemmilla. Sain nukkua kaksi yötä kunnolla, ja se tuli kyllä todella tarpeeseen, on niin paljon viime aikoina väsyttänyt. Viola nukkuu kyllä ihan hyvin, mutta jos ollaan kyläilemässä niin heräilee enemmän eikä meinaa nukahtaa takaisin. Kotona välillä yö putkeen eli 10-13 tuntia, mutta useimmiten herätään kerran. Harvemmin sen enempää. Riippuu hyvin paljon siitä miten on syönyt päivän aikana. 

Viola syö nyt siis aikalailla kaikkea. Tykkään tehdä soseita itse, mutta diivalle ei uppoa mikään liian tylsän makuinen, ja nyt vasta tajusin heittää yrttejä sekaan mausteeksi. Reilu viikko sitten tein pakkasen täyteen erittäin onnistunutta sosetta joka uppoaa paremmin kun hyvin.

Bataattia

Perunaa

Porkkanaa

Kukkakaalia

Paprikaa

Kesäkurpitsaa

Basilikaa

Jauhelihaa

Tuoksui niin hyvältä että söisin sen varmasti itse jossei joukossa olisi lihaa.

Nyt säästyy paljon rahaa kun siirryttiin korvikkeesta tavalliseen rasvattomaan maitoon, eikä sitäkään enää kamalasti päivän aikana mene kun ruokavalio koostuu kaikesta muusta.

Violan huone alkaa pikkuhiljaa valmistua. Molemmat verhot, valkoiset ja vaaleanpunaiset, on saapunut, ja säilytyslaatikot tuli myös. Haluaisin huoneeseen jonkinlaisen lipaston yms kun se on niin kamalan tyhjän näköinen, ja iso vaatekaappikin jää oven taakse piiloon. Jonkun aikaa menee ennen kun voin kuvia laittaa, on se kuitenkin niin kesken vielä.

Eilen tyttö pääsi ensi kertaa parvekkeelle. Nauroi, kiljui ja höpötti lakkaamatta. Oli siinä naapureille kuunneltavaa! Mua häiritsee kun pervekkeilta kuuluu äänet niin hyvin, ja nytkin laitoin Violan nukkumaan partsille ja meillähän käytetään siis itse itsensä nukuttamista. Olen niin vainoharhainen ja ajattelen että heti jos neiti huutaa parikin minuuttia siellä niin naapurit alkaa ihmettelemään miksi täällä huudatetaan lasta. Vaikka tiedän että ihan turha tollasia on miettiä. 

Nyt täytynee taas koluta nettiä läpi jos löytyisi rinsessalle kivaa vaatetta. Kevät kun saa shoppailuhimot vähän turhan voimakkaaksi.

Aurinkoista päivänjatkoa kaikille! -Crista

Sisustusta

Viikonloppuna lähti isohko tilaus H&M:mään. Kuvissa näkyvien ostoksien lisäksi löytyi vielä toinen musta kylpyhuonematto, pari mustaa vieraspyyhettä, musta kylpypyyhe, vaaleanharmaa pussilakanasetti+lakana ja uusiin tyynyliinoihin sopivat sisätyynyt. Tarkoituksena oli ostaa vain sisustustavaraa mutta en pystynyt taaskaan hillitsemään itseäni, vaan oli pakko napata jotakin pientä myös Violalle. En malta odottaa että kaikki on jokseenkin valmista ja voin ottaa kuvia kokonaisuudessaan jokaisesta huoneesta. Kyllä tästä vielä koti saadaan.

Noita lasisia tavallisia kynttilälyhtyjä otin kolme tai neljä kpl, ja tuollaisia mustia muistaakseni kaksi kpl+ kolme ihanilla kuvioilla varustettua kynttilää, ja kaksi tuoksukynttilää. Rakastan kynttilöitä hirmuisesti, mutta en ikinä raaski ostaa. Nyt oli kuitenkin sen verran halvalla ja kivannäköisiä että oli pakko.

Tässä toinen vessan matoista. Toinen oli ilmeisesti jo poistunut myynnistä kun en löytänyt kuvaa, mutta se on tavallinen pyöreä musta matto. Lisäksi uusi ihana suihkuverho. Meidän vessa on sen verran iso ja valoisa että voin mielestäni huoletta lisäillä mustaa, ilman että tulee synkkä ja ahdas tila.

Nämä säilytyslaatikot löytävät sitten tiensä Violan huoneeseen. Tilasin hetki sitten myös neidille kaksi paria verhoja joten pian on pieni prinsessahuone varmaan ihan kivan näköinen!

Parkatakki koossa 86, joten luultavasti menee vielä syksylläkin. Toivon vaan ettei ole nyt aivan liian suuri. Lapaset olivat vain 2€ joten oli vaan pakko ostaa. Niin suloiset. (Ärsyttää aivan suunnattomasti kun näiden kahden kuvan taustat ovat jostain syystä harmaat. Kaikkeni yritin mutta ei niin ei.)

Kaksi uutta tyynynpäällistä olohuoneeseen, jotka kuvien perusteella sopivat huoneen värimaailmaan paremmin kuin hyvin. Olkkarissa on yksi harmaa korosteseinä ja toivon että ne mätsäisi hyvin. Nuo ylempänä näkyvät kynttilät sopivat varmaan myös kivasti.

Viime viikon Ikean reissulta lähti tällainen mukaan kahden olohuoneen seinähyllyn lisäksi. Mahtui juuri sopivasti tuohon väliin, eikä tarvitse enää pitää kaikkia puteleita ja purnukoita laatikossa piilossa. Todella helppo koota mutta olin silti erittäin ylpeä itsestäni kasaamisen jälkeen. Pieniä iloja...

Sitten nämä olkkarin uudet kalusteet, sohvapöytä ja tv-taso, jotka sain pari viikkoa sitten. Pinnat sopivat täydellisesti keittiön tasoihin. Haaveilen vielä saman sarjan työpöydästä, riippuen tosin siitä tuleeko se sitten mun huoneeseeni vai olohuoneen puolelle. Se tulee olemaan ajankohtainen viimeistään kun aloitan opiskelun.

Tv-tasosta puuttuu vielä tuo ovi kun ei äidin kanssa saatu sitä ruuvattua paikoilleen. Täytyy pyytää miesvoimaa apuun.

Pikkuhiljaa valmistuu. Olohuoneesta puuttuu vielä 3kpl uusia kattolamppuja ja ehkä joku kiva lattiavalaisin+ne seinähyllyt pitäisi saada asennettua. Seuraavaksi pitäisi keskittyä mun huoneeseeni ja siellä olevaan vaatehuoneeseen. Mun on jotenkin todella vaikea tuntea oloani kotoisaksi joten teen nyt kaikkeni että saisin tästä kauniin ja ihanan kodin jossa viihtyy. Hetkessä se ei tapahdu koska luonnollisesti vaatii paljon rahaa ja aikaa.

Olin tehnyt tähän postaukseen pohjan valmiiksi jonkun aikaa sitten mutta kaikki hävisi kun lisäsin puhelimella nuo viimeiset kuvat äsken. Olen pitkän päivän jälkeen luvan kanssa laiska enkä jaksa yrittää uusia kaikkea, joten tähän on tyydyttävä.

Long time no see. Motivaatio on ollut täysin nollassa vähän kaiken suhteen viimeaikoina. Mukaanlukien blogin kirjoittamisen. Oli sellainen ajanjakso kun en yksinkertaisesti jaksanut tehdä mitään, tai ajatella mitään. Joka päivä odotin vaan iltaa jotta pääsisi taas nukkumaan.

Sen lisäksi olin aivan älyttömän kipeä kun olin viikon vanhempieni luona kyläilemässä. Viimeisetkin voiman rippeet vietiin. Takaisin Tampereelle päästyäni oli pakko soittaa lääkäriin. Jonkinlainen raju tulehdus nielussa johon sain sitten antibiootit ja seuraavana päivänä olin kuin uusi ihminen. Taisin tarvita tuon lähes pohjalla käymisen fyysisen ja henkisen jaksamisen suhteen, koska heti tervehdyttyäni sain kauan kadoksissa olleen energian ja iloisuuden takaisin. Paljon se vaikuttaa kun viikon on ollut puoliksi kuollut ja yhdessä yössä paranee. Tästä parin päivän päästä saatiin myös kolme kuukautta odottanut asia hoidettua, joten ensi kuusta lähtien meidän elämä ehkä hieman helpottuu.

Prinsessa on kuitenkin voinut hyvin. Kaksi hammasta löytyy, ja kolmas näyttää nyt tekevän tuloaan. Kovaa vauhtia konttaa pitkin asuntoa, ja nousee vaivatta seisomaan koko ajan kaikkea vasten. Tuen kanssa ottaa myös askeleita. Joka päivä harjoitellaan parin metrin pätkä. Seison Violan takana käsistä pitäen kiinni ja neiti innoissaan lähtee tallustamaan eteenpäin.

Viola myös ilmeilee kovasti ja höpöttää jatkuvasti. Selvästi on oikeasti vakavaa asiaa kun äänen painotus ja sävy muuttuu, ja kasvoilla ilmaisee paljon. Niin paljon uusia, pieniä ja persoonallisia piirteitä on ilmennyt. 

Oih niin täydellinen.

Näillä näkymin ensi kuun alussa varaan ajat kahteen tatuointiin. Olen tässä miettinyt että mitä jos kuitenkin kyllästyn tatuointeihini ja haluan ne pois, ja sen takia en ole ottanut puhelinta käteen ja soittanut liikkeeseen. En ymmärrä mistä mulle tuollaiset ajatukset edes tuli päähän. Olen jo varhaisteinistä asti tiennyt että haluan paljon kaunista taidetta iholleni. Ja onhan mulla ollut jo vuosia kolme tatuointia. Tavallaan olen kyllästynyt niihin. En lainkaan sillä tavalla että haluaisin niistä eroon, tahdon vaan tuoretta kuvaa vanhojen seuraksi. Saa nähdä millainen mustekasa olen muutaman vuoden päästä heh. En millään malta odottaa.

Nyt on niin huonosti tullut tekstiä etten lupaile mitään. Toivottavasti jostain löytyy pieni inspiraation kipinä ja saan aikaiseksi kirjoittaa. Ideoita saa toki heitellä kun ei nämä omat aivot niitä nähtävästi pysty muodostamaan. 

Kiitos hei -Crista

Time for that ''New Year, New Me'' bullshit

Joulu on nyt vietetty ja uusivuosi juhlittu. Violan ensimmäinen joulu meni oikein hyvin, mutta liian nopeasti tietenkin. Ei pikkuinen vielä mitään ymmärtänyt, mutta ensi joulusta tuleekin sitten mielenkiintoisempi. Nyt avattiin yhdessä lahjat eikä toista tietysti kiinnostanut pakettien sisältö, vaan se lahjapaperi. Lahjoista en ole ottanut kuvia, enkä varmaankaan niistä tänne mitään tule selostamaan. 

2014 oli varmaankin tapahtumarikkain ja nopein vuosi koskaan. Paljon hyviä, ja paljon huonoja muistoja. Päälimmääisenä vuodesta jäi mieleen 

-tammikuun rakenneultra jossa varovasti annettiin lupa mennä ostelemaan vaaleanpunaisia vaatteita

 -toukokuussa neitokaisen syntymä, 

-heinäkuussa(?) Nauvon reissu ja ristiäiset 

-syyskuussa 18v syntymäpäivä, ja ero

-joulukuussa muutto uuteen kotiin.

Tavoitteena olisi hoitaa asiat niin että tästä vuodesta tulisi parempi. Rauhallisempi, iloisempi ja säästyisin turhilta itkuilta ta riidoilta. Terveellisemmät elämäntavat ja positiivisempi asenne. Rahaa yritän parhaani mukaan säästää niin paljon kun mahdollista. Säästötilin olen jo avannut, mutta saldona on kaunis pyöreä 0.

Pienempänä tavoitteena on vihdoinkin raahautua taas tatuointiliikkeeseen varaamaan aikaa. Ehkä ensin pitäisi se kuvakin suunnitella loppuun...

Ajattelin myös sosialisoitua hieman enemmän. Eli vapaaviikonloppuisin en menisi enää hällän kautta gloriaan, ja siitä kotiin nukkumaan, vaan kävisin välillä muuallakin ja tutustuisin uusiin ihmisiin. Vaikka yksin, jos en saa otettua noita kavereita mukaan. Tuntuu että olen kangistunut niin samoihin kaavoihin joka osalta elämässäni. Vauvan kanssa joka päivä on samanlainen, ja vapaaviikonloppu on aina samanlainen. Kyllästyttää.

Uudenvuoden juhlinnat meni erittäin huonosti, ja vuoden viimeinen päivä oli yksi huonoimmista koko vuonna, joten en tänne selosta asiasta mitään.

Siinä taisi olla tarpeeksi viime vuoden muistelua. Tänään oli upean kaunis päivä, todella kylmä tosin, ja käytiin Violan kanssa vähän kävelemässä ja katselemassa tätä Niemenrantaa. Saas nähdä koska valmistuu kokonaan, ja miltä näyttää kun loputkin rakennukset on saatu pystyyn. On tämä kyllä ihana paikka asua. Kovin pitkää lenkkiä ei voitu tehdä kun molempien naamat oli kiitettävästi jäässä. Huomenna on toivottavasti vähän leudompi kun täytyy postiin kävellä. Huomasi selvästi että tyttö ihmetteli noin pistävän kylmää ilmaa, eikä erityisemmin tykännyt. 

Tarvitsen ehdottomasti lisää motivaatiota blogin suhteen. En ikinä jaksa kirjoittaa, ja sillon kun jaksan niin höpisen vaan turhaa(koska se on helpompaa ja nopeampaa). Jätän tämän nyt tähän, ja me mennään iltapuuhiin. 

Kiitos kaikille positiivisesti vaikuttaneille viime vuodesta, ja Hyvää uutta vuotta jokaiselle meiltä!