Unikoulu

''Nyt on tosi huono omatunto, kun jätin vauvan yksin huutamaan. Mielestäni vauvan ei tarvitse kokea sellaista turvattomuuden tunnetta ikinä.''

''Väitän että unikoulu pelasti perheemme''

''Minusta unikoulu on huomattavasti pienempi paha kuin jatkuvasti valvova ja huonosti nukkuva vauva ja äiti.''

''En haluaisi satuttaa lastani henkisesti, mikäli unikoulusta aiheutuisi pahakin hylkäämisen kokemus ja trauma, joka olisi hänellä kannettavanaan aina aikuisenakin''

Kyseinen aihe selvästi jakaa paljon mielipiteitä. Vaikka useat asiantintijat vakuuttavat ettei unikoulusta ole mitään haittaa lapselle, monet vastustavat ja tuomitsevat melko rankallakin kädellä. Ajattelin siis nyt vähän kirjoitella meidän kokemuksesta.

''Monet väsyneet äidit turvautuvat unikouluun kun eivät muutakaan keksi''

Kuulostaa järkyttävältä miten äitien väsymystä aliarvioidaan ja vähätellään. Itsellä on tässä vuoden aikana ollut muutama jakso jolloin väsymys on vienyt vallan kaikesta, ja tuntui etten yksinkertaisesti pysty enkä kykene. Miten voi olla kellekään hyvä jos vauva sekä äiti ovat jatkuvasti väsyneitä, eikä kumpikaan saa koskaan hyviä yöunia?

Meillä unikoulu alotettiin melko aikaisin (noin puolen vuoden iässä) pikkuhiljaa. Vaipanvaihto, pullollinen ruokaa sängyssä, tutti suuhun ja lähden pois. Olin todella yllättynyt miten helposti se kävi Violalle, tyttö oppi oikeastaan heti nukahtamaan itse. Nykyisin hyssyttely, sylissä pitäminen yms ei saa neitoa unten maille. Neuvolassa viimeksi kysyttiin miten nukutan. Varovasti vastasin että hän nukuttaa itse itsensä. Sielläkin keinoa kehuttiin, koska kuulemma sitten auttaa myös tulevaisuudessa. Kaikille se ei tietenkään sovi, mutta olen todella iloinen että juuri tämä on Violalle paras tapa. Pakkohan se on myöntää että on helpottanut omaakin elämää melkoisen paljon. Välillä tyttö herää yöllä hetkeksi, mutta nukahtaa heti itse takaisin koska ei tarvitse/halua/vaadi äitiä nukuttamaan.

Jonkun aikaa meillä nukuttiin 12h yöunia putkeen, kunnes taas rutiinit meni sekaisin Violan jatkuvan edestakaisin reissaamisen vuoksi. Eihän sille mitään voi, mutta ei selvästi tee tytölle hyvää.
Päiväunille nukahtaminen käy huomattavasti helpommin kun yöunille. Päikkäreitä meillä nukutaan tällä hetkellä kahdet, ja molemmille hän nukahtaa joko heti kun pää painautuu tyynyyn, tai parin minuutin kitinän jälkeen. Olettaen että äippä on osannut viedä juuri oikeaan aikaan nukkumaan. Yöunille hän nukuttautuu keskimäärin 5-20min. Käyn toki välillä katsomassa ja laitan Violan takaisin makaamaan, ja laitan tutin takaisin suuhun.

Tätä menetelmää en noudata jos tyttö on kipeä, kuten juuri nyt. Pientä flunssanpoikasta, ja ylähampaat puskee kipeästi läpi. Vastaan itkuun heti, koska tiedän että hän oikeasti nyt tarvitsee äitiä eikä vaan kitise turhasta.

Sanomattakin siis selvää, kannatan unikoulua täysin. Kunhan lapsen tarpeista huolehditaan, eikä anneta huutaa esimerkiksi nälkäisenä tai täyden vaipan kanssa. Niin kauan kun lapsi itkee vain ja ainoastaan siitä syystä ettei halua nukkua ja väsyttää, kaikki on hyvin. Lapsi on tyytyväisempi. Äiti on tyytyväisempi.