Neuvola 6kk

Tänään käytiin siis vihdoin neuvolassa. Viiden kuukauden neuvola jäi välistä kaiken häsän keskellä joten käytiin nyt. Viola täytti puolivuotta viime viikon torstaina, 13.11. Ikinä mennyt aika näin nopeasti, juurihan me oltiin synnärillä. No, neuvolakuulumisiin nyt. Rokotettiin taas ja hienosti meni. Ei itkenyt yhtään ja rota-neste meni alas oikein nätisti. (Suluissa 4kk mitat)

Paino: 8435g (7550g)

Pituus: 69,2cm (65m)

Py: 45,5cm (44,5cm)

Kasvaa oikein hyvin. Ruokia syö hyvällä halulla. Liikunta ikätasaista.

Monta kertaa neuvolantäti naureskeli kun on niin kovin touhukas neiti. Sanoi että tuolla vauhdilla mennään ihan kohta eteenpäin. 

 Soseita tosiaan syödään jo ihan kunnolla. Kerralla typy vetää koko pilttipurkin, joskus vähän päälle. Pari kertaa päivässä jotakin lihaa/kanaa/kalaa ja välipaloina hedelmää. Iltaisin hieman kanaa ja velliä. 

 Kaikesta otetaan kiinni ja laitetaan suuhun. Mun hiuksissa Viola haluaisi roikkua koko ajan. Mahallaan ei liiku vielä eteenpäin vaan menee ainoastaan 'keskiakselin' ympäri. Mahalta selälleen kääntymisen taito on nähtävästi unohtunut. Mahalleen pyörähdetään kymmenen sukuntin välein, mutta pois ei itse pääse enää. Naaman Viola laittaa kokonaan lattiaa vasten ja yrittää nostaa takapuolta. Eiköhän se kohta liikkeelle pääse. 

Vaikka synnytyksestä on tosiaan se puolivuotta aikaa, ja olen täysin toipunut, niin nyt kroppa muistuttaa ilmeisesti synnytyksestä kuukautisten merkeissä. Ensimmäiset mulla oli noin 6 viikkoa synnytyksen jälkeen, ja olivat ihan normaalit. Mutta nyt onkin vähän toinen juttu. Vuoto on erittäin runsasta, siis tuntuu ihan jälkivuodolta, ja on nyt kestänyt 10 päivää eikä loppua näy. Määrä ei ole niukentunut yhtään. Hieman mietityttää että mitä tässä oikein on meneillään. Kysyin neuvolassakin asiasta ja käski alottaa raudan syömisen, ja buranaa neljä kertaa päivässä kolmen päivän ajan. Jos viikon sisällä ei lopu niin sitten lääkäriin. Ilmeisesti voi liittyä siihen kun kohtu on venynyt ja nyt se on täysin palautunut, ja voi aiheuttaa runsaampaa vuotoa. Tulehdus voi olla kyseessä jos kuume nousee tai alkaa kovat kivut. En nyt jaksaisi mitään tällaista ylimääräistä murhetta. Toivottavasti menee ohi.

Iiik ensi perjantaina muutetaan! En malta odottaa että pääsee sisustamaan. Täytyy saada jostain inspiraatiota ja ideoita millaiseksi laitan asunnon. Olohuoneesta alkaa olla jo visio mutta muuten on suunnitelmat aika auki. Nyt alkaa näyttämään tulevat päivät vähän valoisammilta. Kaikki asiat tuntuu menevän parempaan suuntaan. Ehkä. Katsotaan mihin tässä oikein päädytään...

-Crista

The Happy Post

Olen kuumeisesti koittanut löytää meille uutta asuntoa. Hakusessa on ollut siistit kolmiot suht läheltä keskustaa. No mulle ''lähellä'' keskustaa täällä Tampereella on ehkä joku 5km säde. Kuitenkin, löysin muutaman oikein hienon asunnon mutta ei tärpännyt. Yksi pisti silmään ja vaikutti aivan täydelliseltä. En saanut yhteyttä välittäjään riittävän nopeasti joten se meni sitten siinä. Mutta sitten huomasin samalta alueelta toisen kolmion. Koko alue on täysin uusi, Tampereen Niemenranta siis, talot ovat uusia ja parhaillaan rakennetaan lisää. Nimenranta sijaitsee täällä Lielahdessa, mennään vaan hieman lähemmäs keskustaa tästä missä nyt asutaan. Lähemmäksi myös Lielahden kauppoja, ja samalla lähemmäs meidän neuvolaa. Sijainti on aivan täydellinen. Yritin kauan ottaa yhteyttä kunnes vihdoin vastattiin että välittäjä on lomalla. Sain uudet yhteystiedot ja yritin sitten sinne vähintään yhtä monta päivää. Kävin monta kertaa päivittäin katsomassa vuokraoven sivuilta ettei se vaan ole mennyt vielä. Vihdoin perjantaina puhelin soi. Realian asuntovälitys. Koska pääsisin katsomaan asuntoa? Maanantaina. Puhelun päätyttyä pompin ilosta ja taisin vähän kiljua.

 Kaikki on ollut viimeaikoina niin masentavaa ja ahdistavaa. Oli ihanaa olla hetki oikeasti iloinen. Niin iloinen ettei pysy nahoissaan. Maanantai sitten tuli ja lähdin Violan kanssa katsastamaan kämppää. Se oli täydellinen. Uusi ja kaunis saunallinen kolmio. Iso vessa, todella iso parveke joka oli lasia lattian rajasta kattoon, isossa makuuhuoneessa iso vaatehuone suurella liukuovella. Sinne me muutetaan. Vuokrasopimus tulee postissa ja avaimet haen 28. pvä.

 Tuli todella helpottunut olo, mutta sitten alkoi taas ahdistus. Lisää asioita hoidettavana. Uusi asumistukihakemus, kopio vuokrasopimuksesta, elatustukihakemus, vuokravakuus pankkiin kun sen rahan on ensin repinyt jostain, sähkösopimus, kotivakuutus, pakkaaminen, nykyisen asunnon loppusiivous, muuttaminen, purkaminen, asunnon kuntoon laittaminen....jnejne. Kaikki tämä pitäisi hoitaa vauva kainalossa. No, kaipa mä saan kaiken hoidettua. 

 Suunnittelin että muuton jälkeen alkaa terveellisempi elämä. Ostan vain oikeasti terveellistä ruokaa ja kuntoilen. Nyt tulee varmasti käytyä päivittäin vaunuilemassakin kun uudessa talossa on hissi. Ja sitten se vaikein... Ajattelin lopettaa tupakoinnin. Pelkästään tuon lauseen kirjoittaminen teki pahaa ja aivot alkoi heti huutamaan savuketta. Kamalaa. Mutta mä ainakin yritän! Ei siinä mitään menetä. Siellä on kyllä niin käsittämättömän kiva parvekekkin jossa sauhutella... 

 Otan asunnosta tyhjänä kuvia tänne ja sitten kun sisustus on jossain määrin valmis niin otan uudet kuvat. Asunto on harmaa-valkoinen. Suunnitelmia täytyy siis osittain muuttaa. Sisustuksen suhteen siis. Täytyy hieman muovailla ajatuksia, ja mennä  hieman modernimpaan suuntaan. Asunto nimittäin on erittäin moderni. Taitaa tulla täysin erilainen mitä olin alunperin suunnitellut mutta ei sillä kai niin merkitystä. Hienon siitä saa ainakin. 

 Ja apua, Viola täyttää torstaina puoli vuotta! Ei ole mitenkään mahdollista. Ei vaan voi olla. Se on kasvanut niiin paljon! Koitan löytää puolivuotiskuviin jonkun kivan mekon ja hiuspannan. Katsotaan mitä löytyy... Pankkitili ei ainakaan tällä hetkellä anna kamalasti periksi.
Ai että, tällä hetkellä tuntuu että olisi kainennäköistä kirjoteltavaa tänne. Koitan nyt kuitenkin olla ihan kaikkea näpyttelemättä, mutta 19 pvä on vihdoin se neuvola joten sen jälkeen viimeistään seuraava postaus. -Crista

Kaksi yötä Violan kanssa kahdestaan asumista takana. On hetkiä kun kaikki tuntuu normaalilta. Mutta sitten katson ympärilleni ja huomaan kuinka tyhjää täällä on. Puhelinta on tullut käytettyä enemmän kuin koskaan nyt kun ei ole ketään kenelle puhua. Violaa ei oikein kiinnosta keskustella äidin kanssa. Tyttö on myös selvästi huomannut muutoksen. Ei viihdy ollenkaan yksin, ja itkee paljon enemmän kuin normaalisti. Kaikki tuntuu olevan kovan työn takana. 

Asunto asit taitaa edistyä. Tähtäimessä on Lielahden uudelta alueelta uusi saunallinen kolmio. Näillä näkymin onnistuu. Meidän täytyy joka tapauksessa asua tässä vielä marraskuu, mutta olisi suuri helpotus jos saataisiin hyvä asunto johon pääsyä odottaa. Kamalasti olen miettinyt miten sisutaisin uuden kodin. Nyt näyttää siltä että olohuoneesta tulee ainakin vaalea ja valoisa. Makuuhuoneeseen varmaankin hieman lämpöisemmät sävyt ja Violan huoneesta värikkäämpi. 

Nyt täytyy vaan kerätä ahkerasti rahaa että pääsee ostelemaan uuteen kotiin kaikkea kivaa. Ehkä joululahjalistallekkin voisi jotain laittaa.

Kaipa mä nyt vähän tyttelistäkin päivittelen. Kääntyy mahalleen ihan koko ajan, myös öisin. Ei saa millään pidettyä selällään. Vaipanvaihtokin on vaikeaa kun neiti kääntyilee jatkuvasti. Ääni on myös löytynyt jonkun aikaa sitten, en muista kirjoitinko siitä tänne jo. Kamalaa kiljumista koko ajan. Vähän pelottaa että naapurit ajattelee mun kiduttavan Violaa. Tai no pikku porsaiden huudolta se enemmänkin kuulostaa. Kohta tulee eläinsuojeluviranomaiset oven taakse. Jalat löytyi myös vähän aikaa sitten. Pitää varpaista kiinni ja höpöttelee.

Muistin että neuvola olisi ollut viime perjantaina, mutta se olikin jo keskiviikkona joten täytyy taas varailla uutta aikaa. Miten kaikki voi aina unohtua...

Nyt odottelen ensi viikonloppua. Näillä näkymin vähän vapaata kavereiden kanssa. 

-Crista