Nyt ei oo moneen viikkoon jaksanut kirjotella yhtään mitään. Vähän kaikennäköstä ollu, eikä ensimmäisenä mielessä ole blogin päivittäminen. No nyt taas ajan tasalle. En voi uskoo että viikkoja on jo näin paljon. Just oli se ensimmäinen ultra rv 6+0 ja nähtiin vaan pieni herne kellumassa mun masussa. Nyt siellä potkunyrkkeilee ihan oikea ihminen. Meidän ihan oma ihminen...
Tässä on muutaman kerran tullu pieni pelko että vauveli olis jo tulossa maailmaan. Viikolla 28 oli veristä vuotoa ja pelästyin ihan kamalasti. Käytiin sit synnytysvastaanoton päivystyksessä keskellä yötä. Eivät oikein osanneet sanoa että mistä vuoto johtui. Ilmeisesti kohdunkaulasta kuitenkin. Oli silti kiinni ja kanavaa 4cm. Ja sit pari viikkoa sitten kaks yötä supisti säännöllisesti monta tuntia. Ihan parin minuutin välein. Taas mulla kauhee paniikki ja käytiin sairaalassa. Vauvalla kaikki kunnossa, kohdunkaula lyhentynyt puolisen senttiä ja vähän avautunut. Ja viime yönä taas kauheet supistukset. Nukuin vähän reilu tunnin koko yönä ja kun heräsin niin ne vaan jatku. Kävin kylvyssä ja menin takasin nukkumaan niin rauhottu. Nyt supistelee vaan sillon tällön eikä oo kivuliaita. Kohtu ottaa tän harjottelemisen näköjään vähän liian tosissaan. Tän illan puristan vaikka jalat yhteen ja kiristän jeesusteipillä varoiks jos alkaa supistaan yms. kun oon illan/yön yksin kotona.
Neuvolassa viimeks 17.3, ja mun paino noussut edellisestä käynnistä 2kg. Yhteensä painoa tullu 8-9kg. Hemoglobiinia ei meinannut edes mitata mutta mä vaadin ja se olikin vaan 94. Vihdoinkin ne sit määräs rautalisää. Vaavi on asettunu pää alaspäin raivotarjontaan eikä siis tee enää kuperkeikkoja. Potkii vaan tosi lujaa. Seuraava neuvola on jo maanantaina. Siellä kun nyt pitää ravata kahden viikon välein. Sit kun on seuraava neuvolalääkäri niin ilmeisesti vähän katotaan tarkemmin synnytystapaa. Yks ultrakin mulla on vielä 22.4.
Tavaroiden hankinnat on onneks edistyny hyvin. Vaatteita, tutteja, tuttipulloja, petivaatteet, kylpyamme, hoitoalusta, turvakaukalo... Kohta saadaan vielä hoitopöytä Ikeasta, ja pinnasänky ja vaunut kuljetetaan mun vanhemmilta tänne Tampereelle.
Jaakon tietokone ei taaskaan tottele mua niin en saa uusia kuvia ladattua. Tossa kuvassa taitaa olla joku rv20. Sillon piti masua niin kauheen isona...
Joo ja uusia oireita ei taida olla. Vanhat on vaan voimistunu. Kaikki kivut säryt ja närästys. No mut kohta on ohi. Ollaan kyl molemmat niin kärsimättömiä oltu viime viikkojen ajan. Haluis vaan pikkusen jo syliin.
Ja nyt jonkinlaista vastausta kommentteihin; Sain tietää raskaudesta tosi ajoissa enkä siis ehtinyt alkoholia paljoa juomaan. En kuitenkaan siitä määrästä ollut huolissaan eikä ollut lääkäritkään. Tupakkaa poltin mutta senkin tietysti lopetin vaikka vaikeeta olikin.
Vanhempiin pidän kyllä yhteyttä tiheästi ja on todella hyvät välit!
Joskus aiemmin joku pyysi postausta alkuraskaudesta niin sellanen on kyllä todennäkösesti tulossa kunhan saan aikaseks :)
-Crista&beibi
