Unikoulu

''Nyt on tosi huono omatunto, kun jätin vauvan yksin huutamaan. Mielestäni vauvan ei tarvitse kokea sellaista turvattomuuden tunnetta ikinä.''

''Väitän että unikoulu pelasti perheemme''

''Minusta unikoulu on huomattavasti pienempi paha kuin jatkuvasti valvova ja huonosti nukkuva vauva ja äiti.''

''En haluaisi satuttaa lastani henkisesti, mikäli unikoulusta aiheutuisi pahakin hylkäämisen kokemus ja trauma, joka olisi hänellä kannettavanaan aina aikuisenakin''

Kyseinen aihe selvästi jakaa paljon mielipiteitä. Vaikka useat asiantintijat vakuuttavat ettei unikoulusta ole mitään haittaa lapselle, monet vastustavat ja tuomitsevat melko rankallakin kädellä. Ajattelin siis nyt vähän kirjoitella meidän kokemuksesta.

''Monet väsyneet äidit turvautuvat unikouluun kun eivät muutakaan keksi''

Kuulostaa järkyttävältä miten äitien väsymystä aliarvioidaan ja vähätellään. Itsellä on tässä vuoden aikana ollut muutama jakso jolloin väsymys on vienyt vallan kaikesta, ja tuntui etten yksinkertaisesti pysty enkä kykene. Miten voi olla kellekään hyvä jos vauva sekä äiti ovat jatkuvasti väsyneitä, eikä kumpikaan saa koskaan hyviä yöunia?

Meillä unikoulu alotettiin melko aikaisin (noin puolen vuoden iässä) pikkuhiljaa. Vaipanvaihto, pullollinen ruokaa sängyssä, tutti suuhun ja lähden pois. Olin todella yllättynyt miten helposti se kävi Violalle, tyttö oppi oikeastaan heti nukahtamaan itse. Nykyisin hyssyttely, sylissä pitäminen yms ei saa neitoa unten maille. Neuvolassa viimeksi kysyttiin miten nukutan. Varovasti vastasin että hän nukuttaa itse itsensä. Sielläkin keinoa kehuttiin, koska kuulemma sitten auttaa myös tulevaisuudessa. Kaikille se ei tietenkään sovi, mutta olen todella iloinen että juuri tämä on Violalle paras tapa. Pakkohan se on myöntää että on helpottanut omaakin elämää melkoisen paljon. Välillä tyttö herää yöllä hetkeksi, mutta nukahtaa heti itse takaisin koska ei tarvitse/halua/vaadi äitiä nukuttamaan.

Jonkun aikaa meillä nukuttiin 12h yöunia putkeen, kunnes taas rutiinit meni sekaisin Violan jatkuvan edestakaisin reissaamisen vuoksi. Eihän sille mitään voi, mutta ei selvästi tee tytölle hyvää.
Päiväunille nukahtaminen käy huomattavasti helpommin kun yöunille. Päikkäreitä meillä nukutaan tällä hetkellä kahdet, ja molemmille hän nukahtaa joko heti kun pää painautuu tyynyyn, tai parin minuutin kitinän jälkeen. Olettaen että äippä on osannut viedä juuri oikeaan aikaan nukkumaan. Yöunille hän nukuttautuu keskimäärin 5-20min. Käyn toki välillä katsomassa ja laitan Violan takaisin makaamaan, ja laitan tutin takaisin suuhun.

Tätä menetelmää en noudata jos tyttö on kipeä, kuten juuri nyt. Pientä flunssanpoikasta, ja ylähampaat puskee kipeästi läpi. Vastaan itkuun heti, koska tiedän että hän oikeasti nyt tarvitsee äitiä eikä vaan kitise turhasta.

Sanomattakin siis selvää, kannatan unikoulua täysin. Kunhan lapsen tarpeista huolehditaan, eikä anneta huutaa esimerkiksi nälkäisenä tai täyden vaipan kanssa. Niin kauan kun lapsi itkee vain ja ainoastaan siitä syystä ettei halua nukkua ja väsyttää, kaikki on hyvin. Lapsi on tyytyväisempi. Äiti on tyytyväisempi.

Synttäreitä, hampaita ja sanoja

Tasan kolme viikkoa niin meillä juhlitaan yksivuotiasta. Ei olisi voinut vuosi nopeammin liitää ohi.

Juuri eilen katselin ristiäislahjaksi saatua vauva-albumia, ja tottakai tirautin muutaman kyyneleen. Oikeasti aika monta. Oudon ristiriitaiset tunteet kun on niin ihana nähdä miten toinen kasvaa ja kehittyy terveenä ja onnellisena, mutta todella haikeaa kun tietää ettei ikinä saa sitä pikkuista takaisin.

En ole edes ajatellut että suunnittelisin synttäreitä sen kummoisemmin. Johtunee siitä etten koskaan käy lasten synttäreillä, ja meitä aikuisia juhlistetaan lähinnä kahvittelulla. Nyt alkoi kuitenkin iskeä paniikki. Esikoiseni ensimmäinen syntymäpäivä. Täytyyhän mun nyt vähän muutenkin valmistautua kun iskeä kakku pöytään ja kaataa kahvit kuppeihin. Syntymäpäiviä vietetään mun vanhempien luona, enkä oikein tiedä millaisia koristeluja sinne onnistuisin laittamaan. Vaaleanpunaista jotakin tottakai... Täytyy kaivella netistä inspiraatiota ja ruveta pikkuhiljaa hommiin.

Tänään otetaan, tai yritetään ottaa Violasta kuvia kutsukortteihin. Neidin isä saa auttaa, mutta hän ei siitä mitään vielä tiedä. 

Synttäriasukin täytyisi kehitellä. Yksi sopiva mekko meillä olisi jo, mutta ajattelin käyttää sitä noihin korttien kuviin. Jokin panta tai hiuskoriste olisi suloinen, mutta Viola repii nykyään piponkin päästä ja heittää menemään. 

Juhlat pidetään 9.5 lauantaina, kun Viola täyttää sitten seuraavana keskiviikkona. Ennen vieraiden saapumista päästään käymään 1v kuvauksessa.

Ehkä tästä selvitään.

''Kokonaisia'' hampaita on suussa pilkottanu kaksi jo pidemmän aikaa. Nyt on tulossa kaksi lisää. Ylähampaat paistavat jo läpi, ja useaan otteeseen päivien mittaan huomaa miten kovin ne häiritsevät. Syöminen ja nukkumaanmeno tuottaa nyt pahimmat ongelmat. Olen nyt muutaman kerran kiivennyt pinnasänkyyn lohduttelemaan pikkuista, kun en voi omaan sänkyyn enää ottaa, enkä halua nostaa sängystään pois jottei heräilisi liikaa. Puhkeaisi nyt vaan äkkiä niin päästäisiin taas tästä inhottavasta vaiheesta edes hetkeksi.

Pusut, halit ja silitykset saan tytöltä nykyisin hentoisen ''äiti''-sanan kera. Tuttia hän tarjoaa kovasti (eli tunkee väkisin mun suuhuni), ja sanoo ''ota''. Jos ruoka on hyvää, kuuluu kovaan ääneen ''nam nam''. Joskus kun Viola haluaa jotakin, hän osoittaa etusormellaan asiaa ja sanoo ''tätä''. Aina kun hän tietää tekevänsä jotakin luvatonta, hän sanoo ensin ''ei'' ja sitten tekee tuhmuuksia. Fiksu tyttö. Kertoo ensin että tämä on sitten väärin, huomaathan äiti.

-Crista&Viola

Vastauksia!

Ekat fiilikset kun sait tietää olevasi raskaana?
-Pelotti, nauratti ja itketti. Taisin käydä jokaisen tunteen läpi viidessä minuutissa. Olin täysin varma etten ole raskaana kun kotona olin tehnyt jo pari negatiivista testiä.

Miten kerroit kavereille ja miten ne suhtautu?
-Muistan vaan että Katrille kerroin kasvotusten, joillekin taisin laittaa viestiä ja loput sai tietää ultrakuvasta facessa. Kaikki suhtautui hyvin, en sitten tiedä mitä reagointi mun selkäni takana oli.

Onko joku sun kavereista hävinnyt kuvioista lapsen tulon jälkeen?
-Suurin osa. En mä vaan voi enää pyöriä ihan joka paikassa ihan kaikkien kanssa, enkä paljoa ehdi alottamaan mitään keskusteluja kenenkään kanssa. Myös Tampereelle muutto karsi kaveripiiriä aika paljon.

Miten päädyit(te) viola nimeen?
-Mulla ei itselläni ollut yhtään vaihtoehtoja tytölle, ja kun saatiin tietää että neitokainen on tulossa, menin vähän paniikkiin että mistä me nimi sille repästään. Jaakko jossain vaiheessa tokaisi ''Viola''. Kuulosti hyvältä, eikä vaihtamista harkittu missään vaiheessa.

Ketkä sun lähimpään ystäväpiiriin kuuluu ja mitä yleensä teet kavereiden kanssa=)?

-Vain yhtä ystävistä näen säännöllisen usein, ja yleensä käydään baareissa tai hörpitään viiniä ja saunotaan.

Unelma hiukset?
-Pitkät ja tuuheat ilman pidennyksiä. Väri varmaankin tämä nykyinen, kirkkaamman violletti tai musta.

Tahtoisitko lisää lapsia?
-Kyllä, mutta jos liian monta vuotta kuluu eteenpäin ilman toista lasta niin todennäköisesti jätän tekemättä. Tosin pelkkä ajatus uudesta raskaudesta pelottaa hurjasti koska tuo Violan odotus oli todella raskas monella tapaa. Ja tietty synnytyksestä jäi omat traumansa, mutta mulla on niin kova luotto siihen että toinen ulostautuisi vähän helpommin.

Oletko ihastunut?
-En

Mitä toivot tulevaisuudelta?
-Ammattia jossa viihdyn, hyvää taloudellista tilannetta, terveyttä ja onnellisuutta koko perheelle. Ehkä mieskin mahtuu kuvioihin.

Mitä yleensä teet itselles kun laittaudut?

-Suihku (shampoo, suihkugeeli, hoitoaine, hiusnaamio, kasvojen kuorinta ja puhdistusmaito, ja sheivaus), hiuksiin öljy ja bb-voide, hiusten kuivaus, ihon rasvaus, meikki (kosteusvoide, seerumi, pohjustusvoide, meikkivoide, peitevoide, valokynä, illuminizer, puuteri, aurinkopuuteri, varjostus, korostus, poskipuna, luomivärit, rajaukset, ripsien taivutus, ripsari, tekoripset, huulten rajaus ja ehkä huulipuna, kulmakynä ja kulmapuuteri+vaha), pidennykset, hiusten kiharrus, vaatteet, korut, hajuvesi. Tulipas luonnollinen olo tästä nyt.

Miten hemmottelet itseäsi?

-Pitkä kuuma suihku ja sauna, kasvohoito, uudet kynnet, hyvä ruoka, herkkuja, lasi viiniä ja netflix. 

3 asiaa mitä ilman et pysty elämään?
-Perhe, ruoka ja happi.

Minkä värinen hammasharja sulla on?
-Pinkki 

Millaset välit sulla on violan isään?
-Vaihtelee ääripäästä toiseen niin paljon että melkein naurattaa. Tällä sekunnilla erittäin hyvät.

Mitä tatuointeja/lävistyksiä löytyy?

-Vasurissa kolme ja mahassa yksi tatuointi. Navassa kaksi korua, nenäkoru, kielikoru, viisi korvista ja yksi pieni venytys.

Minkä ikäisenä tulit raskaaksi ja mietitkö aborttia?
-Aloin odottamaan Violaa 16v, mutta ehdin täyttää 17 muutama päivä ennen kun sain tietää. Tottakai se mielessä kävi kun kaikki aborttia koitti tuputtaa, mutta tiesin koko ajan että etten sitä tee.

Oletko käynyt ulkomailla?
-Kanarian saarilla, Portugalissa, Turkissa, Ruotsissa, Tanskassa ja Espanjassa. Ensi vuonna haluan Saksaan.

Unelma ammatti??
-En tiedä... Kauneusalasta oon aina haaveillut, mutta eläinten kanssa olisi ihana työskennellä ja kätilö olisi kiva ammatti. Onneksi on vielä aikaa miettiä.

Millainen koti teillä on?
-Ihana uusi kolmio. Täällä on asunnosta kyllä kuviakin.

http://making3outof2.blogspot.fi/2014/12/uusi-koti.html

Miten kerroit vanhemmille raskaudesta?
-Soitin äidille bussissa kun olin matkalla kotiin ensimmäisestä ultrasta. Äiti kertoi iskälle.

Mikä on parasta äitiydessä
-Voisin tehdä tähän loputtoman listan, mutta kaikista ihanimmat päivittäiset asiat on Violan hymy, nauru ja halit. Niistä tulee niin tajuttoman onnelliseksi!

Koitin nyt parhaani mukaan kaikkii fiksuihin vastata, mutta jos askissa reilu tuhannen kysymyksen joukkoon eksyi jonkun kysymys niin olen pahoillani.