Meillä asuu taapero

Kirjoittamisesta on taas niin kauan aikaa etten taida edes osata enää. Päässä on ollut ajatusten ylikuormitus, ja samalla tuntuu että vintti lyö tyhjää. On siis tuntunut paremmalta ajatukselta jättää bloggaaminen taas hetkeksi jäähylle.

Mutta mitäs meille...Prinsessa on nyt taapero. Vauvavuosi suoritettiin kunnialla ja tyttö kasvaa ja oppii entistä nopeammin. Kävelyllä ei vielä näytä olevan kiire, mutta sanallisesti on jo nyt lahjakas.

Möi(moi)

Äiti

Iti(isi)

Pallo

Koira

Hiljaa

Ei

Tätä

Mitä

Emmee/mäemmee(en mene)

Älä

Nänä(nälkä)

Nam nam

Elekieli on myös hyvin voimakasta. Puhuu äänensä lisäksi käsillä kun selittää tärkeitä asioitaan, osoittaa sormella selvästi halutessaan jotakin ja ilmeilee ihan koko ajan. Niin ja pudistaa päätään väillä ''ei''-sanan sijasta/lisäksi. Liikkuminen on erittäin ketterää ja reipasta, ja tuetta seisominen onnistuu hienosti jos vain jaksaisi pysyä sekuntia kauemmin paikoillaan. Hän osaa kiivetä sohville ja sängyille (sekä syöttötuoliin jos vain äiti antaisi näyttää taitonsa), ja laskeutuu joka paikasta varmoin askelin jalat edellä. Täytynee siis alkaa pikkuhiljaa harkitsemaan ''oikeaan'' sänkyyn siirtymistä.

Yöt nukutaan pääsääntöisesti heräilemättä. Tämä vaihtelee toki vähän riippuen siitä missä yö vietetään, ja ketä on läsnä. Tietysti päivän ruokailuilla ja päikkäreillä on myös osuutta asiaan. Kahdeksalta nukkumaan ja yleensä 7-9 aikoihin ylös. Joskus vaatii vaipanvaihdon ja tilkan vettä kuuden aikoihin, mutta haluaa mennä takaisin nukkumaan.

Pientä uhmailua ja selvää oman tahdon näyttämistä huomaa päivittäin. Jos ei saa tehdä juuri sitä mitä haluaa, juuri silloin kun haluaa, vetäisee pieni kunnon kiukunpuuskan. Kunhan hän ei saa huomiota ritinällä ja rätinällä, se loppuu kuin seinään. Mutta on tuossa paketissa aivan älytön temperamentti ja vahva persoona. Vasta 1v eikä nytkään anna kenenkään niin sanotusti talloa päältään.

Hyvin on siis mennyt, ja selvästi helpompaa kuin vaikkapa pari kuukautta taaksepäin. Nyt neitokainen osaa touhuta ja leikkiä yksin, eikä roiku äiskän punteissa huutamassa koko aikaa. Jotenkin tosi jännittävä aika menossa kun oppiminen on niin hurjan nopeaa. Välillä tarvitsee vain sanoa jokin sana pari kertaa, ja Viola yrittää toistaa sen. Myös kävelemään lähteminen voi tapahtua oikeastaan minä hetkenä hyvänsä.
Leikkimisessä muutenkin alkaa olla jo selvästi jotain järkeä. Hän leikkii kukkuuta verhon kanssa, yhdistelee palikoita, kääntee kirjoista sivuja, yrittää pukea vaatteita jne...Niin viisas pienoinen!