Long time no see. Motivaatio on ollut täysin nollassa vähän kaiken suhteen viimeaikoina. Mukaanlukien blogin kirjoittamisen. Oli sellainen ajanjakso kun en yksinkertaisesti jaksanut tehdä mitään, tai ajatella mitään. Joka päivä odotin vaan iltaa jotta pääsisi taas nukkumaan.

Sen lisäksi olin aivan älyttömän kipeä kun olin viikon vanhempieni luona kyläilemässä. Viimeisetkin voiman rippeet vietiin. Takaisin Tampereelle päästyäni oli pakko soittaa lääkäriin. Jonkinlainen raju tulehdus nielussa johon sain sitten antibiootit ja seuraavana päivänä olin kuin uusi ihminen. Taisin tarvita tuon lähes pohjalla käymisen fyysisen ja henkisen jaksamisen suhteen, koska heti tervehdyttyäni sain kauan kadoksissa olleen energian ja iloisuuden takaisin. Paljon se vaikuttaa kun viikon on ollut puoliksi kuollut ja yhdessä yössä paranee. Tästä parin päivän päästä saatiin myös kolme kuukautta odottanut asia hoidettua, joten ensi kuusta lähtien meidän elämä ehkä hieman helpottuu.

Prinsessa on kuitenkin voinut hyvin. Kaksi hammasta löytyy, ja kolmas näyttää nyt tekevän tuloaan. Kovaa vauhtia konttaa pitkin asuntoa, ja nousee vaivatta seisomaan koko ajan kaikkea vasten. Tuen kanssa ottaa myös askeleita. Joka päivä harjoitellaan parin metrin pätkä. Seison Violan takana käsistä pitäen kiinni ja neiti innoissaan lähtee tallustamaan eteenpäin.

Viola myös ilmeilee kovasti ja höpöttää jatkuvasti. Selvästi on oikeasti vakavaa asiaa kun äänen painotus ja sävy muuttuu, ja kasvoilla ilmaisee paljon. Niin paljon uusia, pieniä ja persoonallisia piirteitä on ilmennyt. 

Oih niin täydellinen.

Näillä näkymin ensi kuun alussa varaan ajat kahteen tatuointiin. Olen tässä miettinyt että mitä jos kuitenkin kyllästyn tatuointeihini ja haluan ne pois, ja sen takia en ole ottanut puhelinta käteen ja soittanut liikkeeseen. En ymmärrä mistä mulle tuollaiset ajatukset edes tuli päähän. Olen jo varhaisteinistä asti tiennyt että haluan paljon kaunista taidetta iholleni. Ja onhan mulla ollut jo vuosia kolme tatuointia. Tavallaan olen kyllästynyt niihin. En lainkaan sillä tavalla että haluaisin niistä eroon, tahdon vaan tuoretta kuvaa vanhojen seuraksi. Saa nähdä millainen mustekasa olen muutaman vuoden päästä heh. En millään malta odottaa.

Nyt on niin huonosti tullut tekstiä etten lupaile mitään. Toivottavasti jostain löytyy pieni inspiraation kipinä ja saan aikaiseksi kirjoittaa. Ideoita saa toki heitellä kun ei nämä omat aivot niitä nähtävästi pysty muodostamaan. 

Kiitos hei -Crista