And Then There Were Four: Kolmannen ensimmäinen kolmannes

Raskausviikot 0-14

Kolmannesta lapsesta juteltiin kevyesti jo toista odottaessa. Synnytyksen jälkeen tuntui että seuraava olisi tervetullut vaikka heti, mutta jälkitarkastuksesta tarttui kuitenkin mukaan minipillerit jotka aloitin parin viikon kuluttua. Siihen asti ''ehkäisynä'' toimi imetys jonka vuoksi kierto ei ollut
palautunut. Ei tosiaan niin vakavasti otettu ehkäisyasioita kun ei uudelleen raskautuminen olisi ollut mitenkään huono asia. Pienen Vienan ollessa 4kk, imetys loppui rintaraivoamiseen. Heti en suinkaan luovuttanut vaan tein kaikkeni että neidille olisi vielä tissi kelvannut, mutta lopulta kaikki olimme niin puhki että oli pakko siirtyä pulloiluun. Jonkin aikaa vielä pumppailin mutta maito tyrehtyi nopeasti kun vauva ei käynyt rinnalla. Tällöin kierto alkoi palailla. Yhdet kuukautiset ehti tulemaan ennen vahvoja epäilyksiä (ja toiveita) uudesta tulokkaasta. Muutama viikko vierähti ja testissä loisti taas ne tutut kaksi viivaa. Olo oli lähinnä epätodellinen. Kesti pitkään ennen kuin edes jollain tapaa sisäistin asian, tuntui vain liian hyvältä ollakseen totta.

Ensimmäiset oireet ennen positiivista testiä

-mahan nipistely ja kivut

-herumisen tunne rinnoissa

-hormonifinnit

Heti plussan jälkeen alkoi pahoinvointi. Ja pahempana kuin koskaan. Viikot 4-11 oksensin koko ajan, aamusta iltaan 5-15min välein joka ikinen päivä. Mikään ei pysynyt sisällä enkä pystynyt tekemään mitään koska voimat olivat menneet täysin. Monta kertaa oltiin lähdössä sairaalaan tippaan mutta jostain syystä peräännyin joka kerta. En osaa sanoa miten hoidin kaksi lasta siinä kunnossa yksin mutta jotenkin se näköjään hoitui.

Kun 11. raskausviikko alkoi, en enää oksentanutkaan. Melkein itkin onnesta. Siitä jatkui enää kuvottava olo ja satunnainen oksentelu jota kesti sitten ensimmäisen kolmanneksen loppuun ja vähän toisenkin puolelle.

Ensimmäiseen ultraan varasin ajan heti kun sain tietää raskaudesta, jotta saatiin määritettyä tarkka kesto. Viikkoja oli 6+.

Maha alkoi näkymään joskus siinä viikolla 8-9. Liitoskivut ja selkäsärky liittyivät myös seuraan hyvin aikaisin. Huomasin heti että raskaana oleminen näin pian synnyttämisen jälkeen onkin vielä vaikeampaa kuin luulin. Olo ja kivut vastasivat hyvin pian viimeisen kolmanneksen vointia, ihan kuin edellinen raskaus olisi vain jatkunut siitä mihin jäi.