Viola Casandra Maarit

Tyttö on pian kolme kuukautta vanha enkä vieläkään ole kirjottanut prinsessasta omaa postausta. Ei vaan oo oikein ehtinyt. Sillon kun tyttö nukkuu niin on aika jotain muuta tekemistä ja nyt ollaan oltu taas Jokioisilla ja Tammelassa, eikä kone ole ollut mukana. Jos nyt sais jotain aikaseks kun pikkunen vetää sikeitä.

Nimen tarina
Pikku pullukka sai siis nimekseen Viola Casandra Maarit Salminen. Nimellä ei oikeastan ole mitään tarinaa. Jaakko keksi nimen Viola kun saatiin tietää että vauva on tyttö. Eli joku rv20. Rakastuin nimeen heti, enkä harkinnut missään vaiheessa nimen vaihtamista. Maarit tulee suvusta. Minun, äitini ja Jaakon äidin nimissä on kaikissa Maarit. Tytön nimi piti pitkän aikaa olla Viola Maarit, mutta se kuulosti jotenkin tylsältä, tai siltä että siitä puuttuu jotakin. Vähän ennen ristiäisiä rupesin miettimään että haluan vielä kolmannen nimen. Olen aina tiennyt että jos saan joskus tytön, niin nimessä pitää olla C-kirjain, niinkuin omassanikin. Sitten ruvettiin etsimään ceellä alkavia nimiä ja päädyttiin Casandraan.

Ristiäisistä erillinen postaus!

Viola 0-11 viikkoa

Synnytyksen jälkeen Violalla oli alhaiset sokeriarvot ja vähän kuumetta. Niitä piti käydä sit mittailemassa jatkuvasti kun oltiin sairaalassa. Keltaisuuttakin oli. Kaikki kuitenkin oli kunnossa kolmen päivän jälkeen ja päästiin kotiin. Keltaisuutta oli vielä kotonakin, mutta se lähti itsestään parin päivän kuluessa. Syötin Violan maksimissaan kolmen tunnin  välein. Ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen sanottiin että paino on noussut niin hyvin että tytön voi antaa nukkua niin paljon kun vaan unta riittää. Tissimaidolla ei kuitenkaan maha pysynyt kauaa täynnä ja monena yönä herättiin tunnin välein syömään. Syötiin puoli tuntia, nukuttiin puoli tuntia ja taas syötiin... Multa kuitenkin loppui maito aika pian, ja siirryttiin korvikkeeseen. Viola nukkui heti paljon paremmin. Ja niin minäkin. Yöunet piteni pikkuhiljaa. Pian piti herätä enää kolme kertaa yössä. Elämä helpottui huomattavasti. Jaakkokin pystyi laittamaan tytölle ruokaa, ja mä sain nukkua joka toinen yö ihan rauhassa. Niin eikä tarvinnut vaihtaa koko ajan paitaa, liivejä ja lakanoita maitotulvan takia. Ja mikä tärkeintä, Viola vaikutti heti paljon tyytyväisemmältä.

Viola on unissaan hymyillyt ihan jostain viikon ikäisestä asti. Eli vahingossa. Tahalliset oikeat hymyt alkoi tulla joskus kuukauden paikkeilla. Nykyään 11viikkoa vanha tyttö hymyilee jatkuvasti. Sillon tällöin tulee ääneen pieni hekotus kun nauraa. Hän myös juttelee koko ajan. En olisi uskonut että toi jokellus alkaa näin pian. Aina kun neiti on tyytyväisenä hereillä niin selostus alkaa. Välillä hymy suin selitetään ja naureskellaan, ja välillä on vähän vakavampaa kerrottavaa. Ei kuitenkaan minkäänlaista itkua, vaan tunteella selittämistä.

2viikon ikäisenä:
paino 3310g (syntymäpaino 3065g)
pituus 50cm (syntymäpituus 49cm)
py 36.5cm (syntymä py. 34.5cm)
"hieno jäntevä tyttö. iho kaunis. symmetriset liikkeet"

8viikon ikäisenä:
paino 5370g
pituus 57cm
py 40cm
"tyytyväinen vauva. sydän ja keuhkot terveet. iho siisti. lonkat ok. suu silmät ja korvat terveet. vatsa ok. kasvu ja kehitys ok"

Viola oli tuolla 8viikon lääkärintarkastuksessa kuulemma hypännyt yhden kasvukäyrän yli. On ollut ainakin ruoka-aikaan kotona. Ei se mitään haitannut, lääkäri sanoi vaan että hyvä kun kasvaa.
Ihan käsittämätöntä miten tuo kasvaa. Vaatteita on jäänyt jo niin paljon pieneksi ja käytetään jo nr.3 vaippoja. Ykkösen vaipathan oli niin isoja sillon kun pieni syntyi... Se avuton pieni nyytti jo nauraa, jokeltaa, tutkii ja seuraa ympäristöä, kannattelee päätä ihan kuinka kauan vaan ja oppii koko ajan uutta.
Viola on ihan älyttömän paljon hereillä päivällä. Koko ajan pitäisi jutella ja leikkiä sen kanssa. Onhan se ihanaa, mutta on vaan vaikee saada tehtyä mitään. Torkkuu pikkusia pätkiä, joskus onneks yhdet pitemmät päikkärit.
Leikkimatolla tyttö viihtyy hyvin, ja myös vedessä. Kylpeminen on alusta asti ollut tosi kiva juttu ja pelkkä veden lorina saa pahemmankin kiukunpuuskan yleensä loppumaan.


Nyt tyttönen on hereillä, istuu mun sylissä tietokonetuolissa ja naureskelee. Hyvä apuri blogin kirjottamiseen :) En nyt tiiä onko tässä tekstissä paljoo järkee, oon niin väsyny. Meni hermot täysin tähän kuvien asetteluun. Pakko vaan antaa olla. Yritän vähän ahkerammin kirjotella! -Crista&Viola