Nyt on jonkinlainen verbaalinen tukos, mutta koitan kirjoittaa ongelman yli.
Multa ruvettiin hetki sitten kyselemään että miten toi tupakoinnin lopettaminen sujuu. Siinä vasta tajusin että voi hitto, enhän mä polta enää! Tainnut vierähtää jo kuukausi. Kerrankin saan olla itsestä ylpeä.
Olen aika varma että ihon tämänhetkinen kunto liittyy juurikin tuohon hitaan itsemurhan keskeyttämiseen. Kasvot näyttää ilman meikkiä ihan älyttömän hyvältä, harmi vaan että luonnollinen ihonväri on todella vaalea ja punertavaan taittuva. Äkkiä rusketusta pintaan kun kesä tulee. Tai sitten sorrun purkkirusketukseen. Taidan sortua purkkirusketukseen. Jep.
Ja hiukset. Aah, nämä hiukset. Punainen rasitti tukkaa ihan älyttömästi ja tiesin kokemuksesta että tummaksi värjääminen itsessään pelastaa jo paljon. Sitä se todellakin teki, varsinkin kookosöljyn avulla. Olen myös syönyt hiuksille, iholle ja kynsille tarkoitettuja biotiini tabletteja, kenties nekin on tehneet tehtävänsä. Mun hiukset on pitkästä aikaa kiiltävät ja sileät, vielä kun saisi rutkasti pituutta lisää!
Vaatteitakin ostin pitkästä aikaa itselleni pari kappaletta. Mulla ei oikein ole mitään kesävaatteita, kun viimekesänä ei tullut ostettua oikeastaan mitään uutta kivaa kun yritin vaan selvitä toipumisesta. Taaskaan en silti raaskinut törsätä, vaan tyydyin hattuun, bleiseriin ja kaksiin alennuksessa olleisiin shortseihin. Forever21 pitää nyt kevätalennusta ja sieltä voisin jotain napata.
Miten voi olla näin tajuttoman vaikeaa keskittyä edes yhdessä kirjoituksessa vaan itseen. Tuntuu että itsestä ei vaan ole mitään sanottavaa enää, ja kaikki mikä liittyy muhun, liittyy myös lapseen. Täytyy koittaa jotenkin löytää se crista täältä äidin kuoren sisältä aina sillon tällön ettei se kokonaan katoa. Tää on tätä.
Nyt vien prinsessani iltapuuhiin ja nukkumaan. Huomenna odotellaan innolla mummia saapuvaksi viikonlopunviettoon!
-Crista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti