Synttäreitä, hampaita ja sanoja

Tasan kolme viikkoa niin meillä juhlitaan yksivuotiasta. Ei olisi voinut vuosi nopeammin liitää ohi.

Juuri eilen katselin ristiäislahjaksi saatua vauva-albumia, ja tottakai tirautin muutaman kyyneleen. Oikeasti aika monta. Oudon ristiriitaiset tunteet kun on niin ihana nähdä miten toinen kasvaa ja kehittyy terveenä ja onnellisena, mutta todella haikeaa kun tietää ettei ikinä saa sitä pikkuista takaisin.

En ole edes ajatellut että suunnittelisin synttäreitä sen kummoisemmin. Johtunee siitä etten koskaan käy lasten synttäreillä, ja meitä aikuisia juhlistetaan lähinnä kahvittelulla. Nyt alkoi kuitenkin iskeä paniikki. Esikoiseni ensimmäinen syntymäpäivä. Täytyyhän mun nyt vähän muutenkin valmistautua kun iskeä kakku pöytään ja kaataa kahvit kuppeihin. Syntymäpäiviä vietetään mun vanhempien luona, enkä oikein tiedä millaisia koristeluja sinne onnistuisin laittamaan. Vaaleanpunaista jotakin tottakai... Täytyy kaivella netistä inspiraatiota ja ruveta pikkuhiljaa hommiin.

Tänään otetaan, tai yritetään ottaa Violasta kuvia kutsukortteihin. Neidin isä saa auttaa, mutta hän ei siitä mitään vielä tiedä. 

Synttäriasukin täytyisi kehitellä. Yksi sopiva mekko meillä olisi jo, mutta ajattelin käyttää sitä noihin korttien kuviin. Jokin panta tai hiuskoriste olisi suloinen, mutta Viola repii nykyään piponkin päästä ja heittää menemään. 

Juhlat pidetään 9.5 lauantaina, kun Viola täyttää sitten seuraavana keskiviikkona. Ennen vieraiden saapumista päästään käymään 1v kuvauksessa.

Ehkä tästä selvitään.

''Kokonaisia'' hampaita on suussa pilkottanu kaksi jo pidemmän aikaa. Nyt on tulossa kaksi lisää. Ylähampaat paistavat jo läpi, ja useaan otteeseen päivien mittaan huomaa miten kovin ne häiritsevät. Syöminen ja nukkumaanmeno tuottaa nyt pahimmat ongelmat. Olen nyt muutaman kerran kiivennyt pinnasänkyyn lohduttelemaan pikkuista, kun en voi omaan sänkyyn enää ottaa, enkä halua nostaa sängystään pois jottei heräilisi liikaa. Puhkeaisi nyt vaan äkkiä niin päästäisiin taas tästä inhottavasta vaiheesta edes hetkeksi.

Pusut, halit ja silitykset saan tytöltä nykyisin hentoisen ''äiti''-sanan kera. Tuttia hän tarjoaa kovasti (eli tunkee väkisin mun suuhuni), ja sanoo ''ota''. Jos ruoka on hyvää, kuuluu kovaan ääneen ''nam nam''. Joskus kun Viola haluaa jotakin, hän osoittaa etusormellaan asiaa ja sanoo ''tätä''. Aina kun hän tietää tekevänsä jotakin luvatonta, hän sanoo ensin ''ei'' ja sitten tekee tuhmuuksia. Fiksu tyttö. Kertoo ensin että tämä on sitten väärin, huomaathan äiti.

-Crista&Viola